Seuraavat tapaamiset

LOIMAALLA
Kaupungintalolla

keskiviikkona 22.11.2017 klo 18.30.

Illan teema: Suomi 100: Vuoden 1917 tapahtumia Kurkijoella ja Hiitolassa.

Paikalla ollaan kyllä jo 16.30 alkaen, silloin on hyvä tilaisuus kysellä suvustaan.

HELSINGISSÄ Karjalatalolla

torstaina 23.11.2017 klo 18.00.

Illan teema: Suomi 100: Vuoden 1917 tapahtumia Kurkijoella ja Hiitolassa.

Piiriläisiä on paikalla jo 15.30 alkaen. Ennen varsinaisen tapaamisen alkua on hyvä tilaisuus kysellä tietoja suvustaan tai ihan vaan jutustella.

TERVETULOA!


Mitä sukututkimus on ?

Hiitolan-Kurkijoen sukututkimuspiirissä ei määritellä, miten ja missä laajuudessa kukin sukututkimusta harrastaa. Se on jokaisen itse päätettävissä. Ja mukaan voit tulla, vaikka et olisi vielä lainkaan sukututkimusta harrastanut.

Sukututkimusharrastus ei nykyisellään edellytä päiväkausien viettämistä arkistoissa eikä sukuselvitysten pyytelyä kirkkoherranvirastoista (niitäkin joskus saatetaan tarvita). Sukua voi tutkia suurelta osin kotoa käsin, silloin kun aikaa ja innostusta on. sukupiiri_tietokone_kotisivu.jpg

Kotitietokoneet ja internet ovat tuoneet sukututkimukseen tarvittavat arkistotiedot helposti saavutettaviksi - ja harrastuksen samalla nuoremmille sukupolville helpommin lähestyttäväksi.                             

Oleellisimmat välineet ja tietolähteet ovat:sukupiiri_kotisivu_rippikirja.jpg

1)  muistitiedot ja kotiarkistot ! 

2)  arkistotietojen ja muiden lähteiden tutkiminen kotitietokoneella (internet) 

3) lähdekirjallisuuden tutkiminen

4)  alkuperäiset asiakirjat: aitoina,  mikrofilmeiltä tai tietoneella maakunta-arkistoissa tai Kansallisarkistossa 

5) sukututkimusohjelma omalle kotitietokoneelle (jos haluaa)

Sukututkimus (genealogia) on myös tiedettä, mutta sitä ei harrastajan tarvitse kavahtaa.

Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T.Kuusiluoma on esim. määritellyt näin:

" Genealogia on sukulaisuuussuhteiden tutkimusta ja järjestämistä tieteellisiä periaatteita noudattaen. Eri tiedot pitäisi tarkistaa ristiin eri lähteistä ja kaikki tiedot dokumentoida ". 

Tässä ei ole mitään aloittelevallekaan harrastajalle liian "hienoa":  

- kun tutkit esipolviasi ja kirjaat niitä sukupuuhun, se on sukulaisuussuhteiden tutkimusta ja järjestämistä. 

- lähteissä on virheitä ja puutteita. Teet niitä itsekin! Kun käytät useita lähteitä, tietojen oikeellisuus varmistuu (ristiintarkistus). Ristiintarkistusta on myös harrastajien yhteistyö sukututkimuspiirissä.

- dokumentointi tarkoittaa, että harrastajan kannattaa alusta pitäen kirjata muistiin jokaisen tiedon lähde. Tämän unohtaa kokeneempikin harrastaja - ja kokee sen myöhemmin nahoissaan. 

Sukututkimus ei ole pelkkää nimien sekä ja syntymä- ja kuolinaikojen etsimistä ja kirjaamista sukupuun piirtämiseksi. Sitä voi rikastuttaa tiedoilla esipolviensa elämästä, elinoloista, kohtaloista. Ne kytkeytyvät kunkin ajan historiallisiin tapahtumiin. Ne muuttuvat ajankuvaukseksi ja tietämykseksi olosuhteista ja historiallisten tapahtumien vaikutuksesta eri sukupolviin.  Tätä "lihaa luiden ympärille" kertyy vain itse tutkimalla. Sukupuu tai esipolvikaavio on hieno ja arvokas sukututkimuksen tulos, mutta esivanhempien elämästä se ei kerro juuri mitään. 

Pitäjä- ja kylähistorian tutkimus jsekä kansatieteellinen alueeseen liittyvä tutkimus ovat lähellä sukututkimusta - suvun asuinseutuun liittyessään ne eroittaa se kuuluisa veteen piirretty viiva.

Mutta - kuten sanottu: sukututkimusharrastuksen luonne, syvyys, laajuus ja vauhti on itse kunkin oma asia.  Sukututkimusyhteisö pitää kaikelle tutkimukselle tärkeänä pyrkimystä virheettömään tietoon.  Tuskin ketään itseäänkään tyydyttää, jos tietää esim. esivanhempiensa ketjun jonkun renkaan perustuvan pelkkään oletukseen tai epävarmaan lähteeseen - sen jälkeiset henkilöt kuuluvatkin sitten ehkä johonkin toiseen sukuun. Olettamukset ja pohdiskelutkin toki kuuluvat asiaan, mutta arvelut pitää myös arveluina esittää.